Raamattu - millä perusteella Jumalan sanaa?

Kunnon kristittynä Raamattu tulee ottaa Jumalan sanana. Joo joo, mutta mua on pitkään vaivannut, miksi juuri nämä kirjat. Millä perusteella juuri nämä kyseiset Raamattuun valitut kirjat ovat Jumalan sanaa, eikä esimerkiksi jotkut muut?

En suhtaudu keisari Konstantinukseen kovin suopeasti. Hänen 'ansiostaan' kristinuskoon on sekoitettu suuri määrä pakanallisia uskomuksia ja tapoja. Eikös se ollut juuri Konstantinuksen aikaan, kun kirkolliskokous valitsi Uuden Testamentin kaanoniin tietyt kirjat? Miten siihen kirkolliskokoukseen ja sen valintoihin voisi luottaa, jos kerran Konstantinus muutenkin sotki asioita?

Rukoilin tätä monta vuotta sitten, että hei, en ymmärrä: miten Raamattuun voi luottaa Jumalan sanana? Joku aika sitten törmäsin kirjoitukseen netissä, jossa puhuttiin Raamatun alkuperäisteksteistä. Koin, että se oli vastaus kauan sitten rukouksessa esittämääni kysymykseen. Tai ainakin ensimmäinen osa kaipaamastani vastauksesta.

No, siitä muutaman mutkan kautta päädyin lukemaan Uuras Saarnivaaran kirjaa "Voiko Raamattuun luottaa?" Löysin sieltä ajatuksen, jonka logiikkaan voin täydellisesti yhtyä. Sekin on vain osa kaipaamastani vastauksesta, mutta mulle se oli uusi palapelin palanen, joka loksahti kohdalleen suuressa kuvassa.

Uuras Saarnivaara selittää näin:

"Se [Rtu] itse kertoo, että Jumala on käyttänyt tässä suoranaisia sanoja, näkyjä, unia, enkelien välitystä, historiallisten asiakirjojen käyttöä, silmin näkemistä ja korvin kuulemista sekä asiain tiedustelemista läsnäolleilta. Se ei opeta, että Jumala olisi tässä toiminnassaan syrjäyttänyt käyttämiensä henkilöiden henkilöllisyyden, luonnonlahjat, aseman, luonteen jms., ja että he olisivat olleet vain sanelun mukaan kirjoittajia. Raamatun mukaan Jumala on käyttänyt heitä sellaisina kuin he ovat olleet, pyhittäen, valaisten ja johtaen heitä Hengellään sillä tavalla, että tuloksena on ollut Kirja, joka 'on kokonansa totuus'.

Sekä roomalaiskatolisessa että protestanttisessa teologiassa on rinnastettu toisaalta Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto sekä toisaalta Raamatun jumalallinen ja inhimillinen puoli: Kuten Jumalan Poika tuli todelliseksi ihmiseksi ottaen 'orjan muodon' (Fil 2:7), niin myös Jumalan sana ja puhe Raamatussa on todellisesti inhimillisen puheen muodossa."

Eli, kuten Jeesus oli täydellisesti ihminen, kuitenkin täysin vailla syntiä, Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kokoama, kuitenkin ilman virheitä. Siten Raamattua voi pitää Jumalan sanana ja auktoriteettina, eikä vain ihmisten sydämensä kyllyydestä tekeminä raapustuksina.

Tietenkin huomioiden sen, että vuosisatojen kuluessa kopiointivirheitä ymv. on tehty. Mutta onneksi Raamattu toistaa itesään ja samoja teemoja uudelleen ja uudelleen, joten jos yhteen kohtaan tulee virhe, sitä voi verrata Raamatun sisällä muihin samasta aiheesta kertoviin kohtiin ja näin eliminoida erheet.

Joten periaatteellisella tasolla, nyt myös loogisesti, en pelkästään uskon varassa, pystyn hyväksymään sen, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ylin auktoriteetti uskonasioissa. Nyt sitten pitäisi vielä vakuuttua siitä, että siinä on oikeat kirjat. :D

Sateenkaariteologiaa

Jeesus on valkeus eli valo. Jos ajatellaan valkoista valoa, sehän sisältää kaikki sateenkaaren värit.

Jos ajatellaan eri seurakuntia, mikään niistä ei ymmärrä koko totuutta Jumalasta. Vähän niin kuin ne kolme sokeaa miestä, jotka törmäsivät elefanttiin. Yksi tutki kärsää, toinen vatsaa ja kolmas takajalkaa. Kun he sitten vertailivat kokemuksiaan, eivät ne osuneet juurikaan yksiin ja jokaisen kuvaus elefantista oli vallan erilainen.

Samoin meidän ja eri seurakuntien ymmärrys Jumalasta on osittain erilainen. Jokainen seurakunta korostaa niitä asioita, joista on saanut ilmestyksen. Katolisessa kirkossa ymmärretään pysyvyyttä ja ikuisuutta. Luterilaiset korostavat armoa ja sanaa. Helluntailaisille on tärkeää Pyhän Hengen kaste. Jne, jne.

Yksi siivu ilmestystä Jumalasta on kuin yksi siivu valkean valon spektriä. Vasta kun kaikki spektrin viipaleet eli värit tuodaan yhteen, näemme Jumalasta mahdollisimman oikean kuvan eli pääsemme lähimmäksi valkoista valoa.

Siksi tarvitaan eri seurakuntia ja erilaisia kristittyjä. Mutta seurakunnat ja kristityt yhdessä vasta muodostavat Kristuksen ruumiin. Ei mikään seurakunta yksin. Eläköön yhteiskristillisyys!

Jos siis valon värit tuodaan yhteen, niistä tulee valkoista valoa. Mutta mitä tapahtuu, kun sekoitetaan kaikki värit yhteen paperilla? Mustaa!! Tai epämääräistä ruskeaa. Sen siitä saa, kun yrittää tuoda seurakunnat (ja muut uskontokunnat) yhteen omin voimin - lihassa. Siitä tulee vain 'ekumeeninen musta'!